Juonitiivistelmä
Neljännen kauden jaksossa Kerettiläinen keskuudessamme (Homer the Heretic) Simpsonin perheen päämies järkyttää eräänä näennäisen tavallisena sunnuntaiaamuna konventionaalista lähiyhteisöään jättäytymällä pois jumalanpalveluksesta. Margen ja lasten kuluttaessa kirkon penkkiä Homer nauttii täysillä sunnuntaiaamun vapaudesta tanssahtelemalla alushoususillaan, vohveleita paistaen ja television edessä löhöten. Homerilla on niin kertakaikkisen hauskaa, että hän päättää vastedes jättäytyä kotiin joka sunnuntai.
Homer kertoo vaimolleen luopuvansa kirkosta ja harjoittavansa jatkossa omaa uskontoaan. Marge murehtii Homerin sielun pelastumisesta, mutta Homer itse on vailla huolta, sillä hän kohtaa unessa itsensä Pääjehun, joka hyväksyy hänen halunsa skipata kirkkokäynnit. Homer: ”En ole paha mies. Teen lujasti töitä ja rakastan lapsiani, joten miksi minun pitäisi käyttää puolet sunnuntaista kuunnellen uhkauksia siitä, kuinka joudun helvettiin?” Jumala: ”Hmm, hyvä pointti. Toisinaan minäkin katselisin mieluummin futista. Onko St.Lousilla vielä joukkue?” Homer: ”Ei. Se muutti Phoenixiin.”
Seuraavana sunnuntaina muun perheen mennessä kirkkoon Homer löhöää sohvalla, lukee Playdude-lehteä ja polttelee sikaria. Itseensä tyytyväisen sohvaperunan nukahtaessa sikarin tuli sytyttää talon ilmiliekkeihin. Homer jää jumiin palavaan taloon, mutta raskaan sarjan uskovainen Ned Flanders pelastaa hänet omaa henkeeän uhmaten. Eri uskontokuntia edustavat vapaapalokuntalaiset Hassuklovni (Krusty the Clown), Apu ja pastori Lovejoy tekevät myös oman osansa pelastustoimissa. Lovejoy vakuuttaa Homerille, että tulipalo ei ollut Jumalan rangaistus, vaan pikemminkin Jumala oli uskovaisten kautta mukana pelastustöissä. Homer hylkää uuden uskonsa, astelee seuraavalla viikolla kirkon etupenkkiin – ja nukahtaa heti jumalanpalveluksen alettua.
Tarina nostaa esiin ulkokultaisuuden ja ainoan oikean uskon problematiikan
Kerettiläinen keskuudessamme kuuluu monen Simpson-fanin ehdottomiin suosikkijaksoihin. Se käsittelee mielenkiintoisella tavalla sekä perimmäisiä metafyysisiä että syvällisiä sosiaalisen elämän kysymyksiä.
Miksi maailmassa on tuhansia ainoita oikeita uskontoja?
Hylättyään kirkon Homer esittää yhden tarkkanäköisimmistä repliikeistään: ”Entä jos valitsimmekin väärän uskonnon? Joka sunnuntai teemme Jumalan entistä vihaisemmaksi.” Homerin kysymys on ohittamaton ja kiertämätön. Jo kysymys Jumalan olemassaolosta on mahdoton ratkaistavaksi, mutta jos jollain ilveellä onnistuisimmekin vakuuttamaan itsemme Jumalan olemassaolosta, olisi edessä vielä suurempi arvuutteluleikki: minkä uskonnollisen opin mukainen Mestari tätä maailmaa hallitsee? Maailmassa lasketaan olevan erilaisia uskontoja – laskentatavasta ja määritelmästä riippuen – noin 9000-10 000. Yksikään näistä ei voi rationaalisin perustein todistaa itseään oikeaksi. Oikeaa uskontoa on mahdotonta valita. Kukaan ei voi tuntea edes kaikkia vaihtoehtoja. Ihminen lähinnä joko hyväksyy tai hylkää sen nimenomaisen uskonnon, jonka vaikutuspiirissä hän kasvaa. Silti ihmiset ovat tragikoomisen varmoja omasta pelastuksestaan ja kaikkien niiden muiden tuhansien uskontojen edustajien joutumisesta kadotukseen.
Miksi uskoa on harjoitettava kirkossa?
Apostoli Homer kysyy myös: ”Mitä järkeä on käydä kirkossa? Eikö Jumala ole kaikkialla?” Jos ajateltaisiin, että kristinuskon mukainen Jumala olisi tosi ja Raamattu Hänen sanaansa, se ei vielä millään tavoin selitä sitä, että ihmisten tulisi käydä kirkossa pelastuakseen. Ainakin uskonpuhdistuksesta seurannut kristillinen suuntaus, johon pastori Lovejoyn seurakuntakin kuuluu, on tavannut ajatella, että ihminen pelastuu yksin uskosta ilman omia hyviä tekojaan. Miksi siis on kiidettävä kirkkoon joka sunnuntai? Onko kyse pastori Lovejoyn seurakunnan taloudellisista intresseistä tai sosiaalisesta paineesta? Amerikkalaiseen valtakulttuuriin tuntuu edelleen kuuluvan ajatus näkyvästä uskonnollisuuden harjoittamisesta osana ”kunnon amerikkalaisuutta” tai ”kunnon kansalaisuutta”. Kirkossa on siis käytävä, jos ei muuten, niin sosiaalisen statuksen tähden. Hyvä esimerkki tästä ovat maan presidentit tai sellaiseksi pyrkivät. Viimeisen 50 vuoden aikana USA:ssa arvioidaan olleen vain yksi aidosti uskonnollinen presidentti, georgialainen pähkinäviljelijä ja kiertelevä raamattukauppias Jimmy Carter, mutta silti he kaikki ovat rampanneet kirkossa jatkuvalla syötöllä. Pelkäsikö Margekaan siis todella Homerin sielun puolesta, vai oliko hän peloissaan perheen kasvojen menetyksestä?
Ulkokultaisuus
Kiintoisa piirre tarinassa on sekin, että Homerin uskonnollisessa elämässä tuskin tapahtuu mitään laadullista muutosta hänen päätettyään palata kirkon penkkiin. Hänethän näytetään nukkumassa, kun Lovejoy saarnaa. Silti kaikki ovat tyytyväisiä loppuratkaisuun. Kadonnut lammas on fyysisesti paikalla, vaikka mieli vaeltaa muilla laitumilla. Hän on taas yksi meistä. Se riittäköön.
Piilovitsejä, viittauksia ja muuta mielenkiintoista
- Homer näkee Jumalan tässä jaksossa kahdesti, mutta molemmilla kerroilla hän on unessa. Jakson käsikirjoittaja ei halunnut antaa sellaista vaikutelmaa, että Homer TODELLA oli yhteydessä yliluonnolliseen
- Jumalalla on ensimmäisessä unikohtauksessa viisi sormea ja toisessa neljä (Simpsoneilla on neljä sormea).
- Homer kuolaa uneksiessaan Jumalasta.
- Kohtaus, jossa Homer tanssii alushoususillaan, on selvästi mukailtu Tom Cruisen Risky Businessista.
- Homerin takauman perusteella hän on syntynyt jalat edellä.
Jakson käyttömahdollisuudet uskonnonopetuksessa
Jakson avulla olisi mahdollista virittää lapsia kysymykseen Jumalan olemassaolosta ja uskontojen moninaisuudesta sekä uskonnollisen elämän sosiaalisesta ulottuvuudesta. Myös kymmenestä käskyä käsiteltäessä jaksoa voitaisiin käyttää herättämään keskustelua lepopäivän pyhittämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti