tiistai 26. huhtikuuta 2011

Yleinen johdatus: Simpsonit ja uskonto

Uskonto on yksi Simpsoneissa usein toistuvista teemoista. Sarjassa käsitellään satiirisesti ensisijaisesti kristinuskon eri variaatioita. Sarjan yleinen suhtautuminen uskontoon on kriittinen ja ironinen, mutta Simpsoneita ei kuitenkaan voi pitää ainakaan yksiselitteisesti uskonnonvastaisena sarjana, sillä iva on ajoittain myös lämminhenkistä ja jotkin jaksot voidaan nähdä jopa luonteeltaan hengellisinä. Simpsonien pitkän historian varrella erilaiset uskontoa käsittelevät jaksot ovat herättäneet uskonnollisissa yhteisöissä niin hyväksyntää kuin paheksuntaakin.

Keskeisten henkilöhahmojen suhde uskontoon

Homer käy kirkossa ja on tapakristitty, mutta on useaan otteeseen todennut ja osoittanut, että hän ei ole varsinaisesti uskonnollinen. Homer harjoittaa uskontoa lähinnä välttääkseen muiden paheksuntaa. Hädän hetkellä hän joskus rukoilee Jeebusta (Homerilla on vaikeuksia muistaa nimi oikein), mutta voi yhtä hyvin vedota myös Teräsmiehen apuun. Homerin tietopohja uskonnosta (kuten kaikesta muustakin) on heikko. Typeryydestään huolimatta Homer esittää toisinaan hyvinkin kriittisiä ja pistäviä kysymyksiä. ”Entä jos valitsimme väärän uskonnon? Joka sunnuntai teemme Jumalan entistä vihaisemmaksi.”

Marge on hieman aidommin uskonnollinen, vaikkakaan ei noudata kovin tarkasti kirkon dogmeja. Marge on usein huolissaan Homerin ja lastensa sielun pelastumisesta.

Bart on hulivili, jonka suhde uskontoon on hyötyrationalistinen. What´s in it for me?

Lisa on moraalisesti valveutunut, yleisesti ottaen sekulaaristi ajatteleva älykkö, joka kuitenkin harrastaa uskonnollista etsintää.

Simpsoneiden naapuri Ned Flanders edustaa ärsyttävyyteen saakka yliuskonnollista konservatiivikristittyä, mutta hän on myös aidosti myötätuntoinen tyyppi – rasittavuuteen saakka sitäkin.

Simpsoneiden seurakunnan pastori Timothy Lovejoy vaikuttaa olevan kyllästynyt työhönsä ja erityisesti Ned Flandersiin. Leipäpappi Lovejoyhin tulee vauhtia yleensä vain silloin, kun on kyse seurakunnan taloudesta. Seurakunnan jäseniä ei esimerkiksi sovi menettää toisiin kirkkoihin, jotta kolehtihaavin pohja ei ala pilkistää.

Springfieldiläiset käyvät sankoin joukoin kirkossa sunnuntaisin, mikä viittaa siihen, että uskonnolla on merkittävä rooli kaupunkilaisten elämässä.

The Western Branch of American Presbylutheranism

Pastori Lovejoyn seurakunta kuuluu The Western Branch of American Presbylutheranismiin, (täysin fiktiiviseen) protestanttikristillisyyden haaraan, joka on sekoitus presbyteetiläisyyttä ja luterilaisuutta. Naurettavan tarkasti määritelty kirkkokunta on itsessään parodia protestanttisen kristillisyyden moninaisesta haaroittumisesta. Parodiaa syventää kirkkokunnan syntytarina. Presbyluterilaiset erosivat roomalaiskatolisesta kirkosta, koska he halusivat oikeuden osallistua jumalanpalveluksiin hiukset märkinä.

Katolilaisuuteen Simpsoneissa viitataan melko usein. Muut uskontokunnat esiintyvät satunnaisemmin. Juutalaisuus näyttäytyy pääasiassa muutamien juutalaisten hahmojen kautta (etunenässä Krusty), buddhalaisuutta on esitelty Lisan kääntymyksen yhteydessä ja islamia on tuotu esiin lähinnä aivan uusimmissa jaksoissa. Fiktiiviselle muuttolaisuudelle ( joka on parodia useista pähkähulluista lahkoista) on omistettu oma jakso.

Uskontoa käsittelevät jaksot

Tässä blogissa tutustutaan tarkemmin vain muutamaan jaksoon, mutta tässä on aiheesta kiinnostuneille Wikipedian lista Simpsoneiden uskontoaiheisista jaksoista:

          
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Baabelin portosta buddhalaisuuteen

13. kauden jaksossa Pikku Buddha (She of Little Faith) Simpsoneista älykkäin ja moraalisesti kehittynein, Lisa, kyllästyy ylikaupallistuneeseen kirkkoonsa ja kääntyy buddhalaiseksi. Miksi näin käy ja mistä tämä kertoo?

Jakson juoni


Homer auttaa Bartia ja Milhousea rakentamaan pienoismalliraketin, jonka pilottina toimii Simpsoneiden hamsteri Nibbles. Rakettiin tulee vika kesken lennon, ja se törmää pastori Lovejoyn kirkkoon aiheuttaen suuret tuhot. Pastori Lovejoy toivoo ensin ihmettä ylhäältä, mutta toteaa sitten kyynisen kyllästyneesti, että taas on kaikki itse tehtävä. Seurakuntalaisten hätää käyttää hyväkseen Mr. Burns, joka tarjoutuu korjaamaan kirkon tuhot sillä ehdolla, että hänen annetaan vastedes johtaa kirkkoa kuin liikeyritystä. Seurakuntaneuvosto suhtautuu skeptisesti Burnsin ideaan, mutta potentiaalisten vaihtoehtojen puutteessa myöntyy siihen lopulta.

Remontoidusta kirkosta tulee kaupallinen hirvitys, täydellisen mauton mainoshelvetti, jossa pastori joutuu lukemaan mainosinserttejä kesken saarnan ja Jumbotron tarjoaa tuutin täydeltä tyhjänpäiväistä viihdykettä. (Pilkka kohdistuu amerikkalaisiin ”megakirkkoihin”.) Lisan pinna palaa, ja hän vaatii seurakuntalaisia katumaan sitä, millaisen pyhäinhäväistyksen he ovat kirkosta tehneet. Lovejoy väittää, että perussanoma on yhä sama. Kirkkoa on vain vähän koristeltu. ”Koristeltu kuin Baabelin porttoa?” kysyy Lisa terävästi ja vannoo jättävänsä kirkon ikiajoiksi.

Lisa rukoilee Jumalaa ja vakuuttaa, ettei ole menettänyt uskoaan tähän. Hän vain haluaa etsiä uuden polun Jumalan luokse. Lisa tutkii erilaisia uskontoja ja päätyy lopulta käymään buddhalaisessa temppelissä, missä uskontoaan harjoittavat Homerin työtoverit Lenny ja Carl sekä jakson tähtivieras, oikeassakin elämässä buddhalainen Richard Gere. Lisa vaikuttuu buddahalaisuudesta, jossa ei ole lainkaan luojajumalaa ja jonka ytimessä on pyrkimys henkiseen kasvuun ja valaistumiseen.

Marge on huolissaan Lisan kääntymyksestä. Seurakuntaneuvostossa pohditaan, kuinka tytön saisi käännytettyä takaisin vanhaan uskoonsa. Pastori Lovejoy kehottaa Margea käyttämään joululahjoja Lisan taivutteluun. Hän toteaa Raamattu kädessään: ”Marge, rullaluistimilla ja leikkiuuneilla pystyy pelastamaan enemmän sieluja kuin tällä 2000-sivuisella nukahtamislääkkeellä.” Niinpä Marge koristelee Simpsoneiden kodin joulukuntoon, leipoo piparit ja hankkii Lisalle ponia muistuttavan lahjapaketin (Ralph ja Milhouse puettuna poniksi). Lisa suuttuu ponihuijauksesta ja ryntää temppeliin, missä Richard Gere kertoo hänelle, että buddhalaisuudessa on kyse paitsi sisäisen rauhan löytämisestä myös muiden rakkautta ja myötätuntoa julistavien uskontojen kunnioittamisesta. Lisa voi siis hyvin viettää perheensä kanssa mitä tahansa juhlapyhää. Lisa palaa kotii ja kertoo viettävänsä joulua sekä harjoittavansa tapakristillisyyttä samalla, kun pysyy buddhalaisena. Homer toteaa tyytyväisenä tapakristillisyyteen viitaten: ”Muuta en koskaan pyydäkään.”


Ne klassiset kolme pointtia

Rahat vai henki?

Yet again, it´s all about the money. Pastori Lovejoyn seurakunta joutuu kirkon hajottua valintatilanteen eteen. Vastakkain ovat hengelliset ja taloudelliset arvot. Seurakunta valitsee tien, jolla kaikki on kaupan. Yhden määritelmän mukaan ihmisen jumala (ei-yliluonnollisessa merkityksessä) on se, minkä hän viime kädessä asettaa tärkeimmälle sijalle elämässään. Lisaa lukuun ottamatta seurakuntalaiset palvovat mammonaa. Toisaalta jakson myöhemmät tapahtumat osoittavat, kuinka altis Lisakin on materiaalisille houkutuksille.


Supermarketuskonnollisuus

Lisan syyt lähteä kirkosta ovat moraalisesti vankat. Mielenkiintoista ei kuitenkaan ole vain se, miksi ja miten hän lähtee, vaan myös se, mitä hän tekee sen jälkeen. Hän tutkii eri uskontovaihtoehtoja ja valitsee niiden joukosta sellaisen, joka hänelle parhaiten sopii. Lisa ilmentää uuden ajan uskonnollisuutta. Hän on ensisijaisesti sekulaari ja rationaalinen ajattelija, mutta silti hänellä on kaipuu johonkin yliluonnolliseen. Lisa ei hyväksy sokeasti mitä tahansa perusteettomia dogmeja, vaan vain sellaisia oppeja ja tapoja, jotka hänestä tuntuvat moraalisilta ja hyviltä. Buddhalaisuus sopiikin mitä mainioimmin Lisan kaltaiselle individualistiselle älykölle. Buddhalaisuus on suurista uskonnoista vähiten yliluonnollinen, sanokaamme melkeinpä epäuskonnollinen uskonto. Buddhalaisuus ei vaadi uskomaan yliluonnollisiin jumaliin tai määrää palvontamenoista. Se sallii Lisan myös säilyttää haluamansa osat aiemmasta uskonnostaan.


Perinteen ja tapojen voima

”Just when I thought I was out, they pulled me back in”, todettiin Kummisedässäkin. Omaa uskonnollista perinnettään ei voi paeta niin helposti. Kyse on kuulumisesta johonkin. Sillä on vahva voima. Tämä teema toistuu Simpsoneissa useamminkin. Ei ole väliä sen, mihin tarkkaan ottaen uskot, kunhan käyttäydyt ulkoisesti konventionaalisesti. Samaan tulokseen päädyttiin jaksossa Kerettiläinen keskuudessamme (ks. aiempi blogikirjoitus).

Lisan tapauksessa ei ole selkeää ristiriitaa, sillä hänen uusi uskontonsa sopii yksii hänen hybridityylinsä kanssa. Olennaista kuitenkin on, että yhteisön kannalta ei olisi päädytty ”happy endiin”, ellei Lisa olisi jollain tavoin pitäytynyt myös (tapa)kristillisyydessä.

Piilovitsejä ja viittauksia

  • Nibbles-hamsterin vaimo, joka kyynelsilmin katselee Nibblesin rakettilähtöä, on pukeutunut samalla tavoin kuin Jackie Kennedy JFK:n murhapäivänä.
  • Kohtaus, jossa hamsteri marssii kohti rakettia, on mukailtu elokuvasta Apollo 13.
  • Jakson englanninkielinen nimi She of little faith on mukailtu Jeesuksen tavasta torua seuraajiaan vähäuskoisuudesta (englanninkielisessä Raamatussa: ye of little faith)
  • Yksi kirkon mainostauluista mainostaa Ally McBealia. ”Watch Ally McBeal. It´s Great!”

Jakson suhde uskonnonopetukseen

Jaksoa voidaan käyttää keskustelun herättäjänä käsiteltäessä modernia uskonnollisuutta ja pohdittaessa uskonnon opillisen sisällön suhdetta uskonnollisiin tapoihin. Täytyykö uskoa, kuten opetetaan? Onko uskonto enemmän tapoja vai dogmeja? Mikä merkitys uskonnollisella traditiolla on itse kunkin elämässä? Buddhalaisuuden käsittelyyn tätä jaksoa ei välttämättä kannata käyttää, sillä jakso kertoo kuitenkin paljon enemmän uskonnollisuuden yleisistä trendeistä ja ristiriidoista sekä tapakristillisyyden problematiikasta kuin buddhalaisuudesta.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kuka ihmeparantaisi ihmiset hyväuskoisuudestaan?

Jaksossa Uskolla terveeksi (Faith off) käsitellään uskonnollisen ihmeparantamisen ihmeellistä maailmaa. Simpsonien Harvard-taustaiset käsikirjoittajat valaisevat pettämättömällä tavalla toiminnan logiikan. Kohina on kova ja esitykset vetäviä. Raha liikkuu ja ihmiset liikuttuvat. Vain yksi puuttuu ja sen myötä kaikki - ne todelliset tulokset.

Juonikertaus

Tarinan alussa Homer käy yliopistolla tervehtimässä vanhoja opiskelutovereitaan, joihin hän tutustui jaksossa Opiskelija Homer Simpson (Homer goes to college). He kehittelevät käytännön pilaa dekaanille, mutta pilailu päättyy lopulta epäonnisesti siihen, että Homer saa päähänsä liimaa sisältävän sangon, joka ei hevillä irti lähde. Homer ajelee sanko päässä autolla mihin sattuu ja päätyy perheineen herätyskokoustelttaan. Herätyskokouksen tähtisaarnaaja, lipevä Brother Faith yrittää irrottaa sangon siinä kuitenkaan onnistumatta. Brother Faith antaa mahdollisuuden Bartille. Hän käskee Bartin hokea itselleen: ”Minulla on voima. Minulla on voima.” Tämän jälkeen poika kiskaisee sankoa – ja kas, se irtoaa! Broher Faith vakuuttaa Bartille, että tällä on ihmeparantamisen lahja.

Suoritettuaan pienen näennäisen ihmeen siellä, toisen tuolla Bart perustaa oman kirkon, jossa toteutuvat kaikki show-uskonnollisuuden kliseet rock-henkisiä lauluryhmiä ja savukoneita myöten. Bartin kirkko saavuttaa nopeasti suuren suosion. Pastori Lovejoyn pyhättö kumisee tyhjyyttään, kun häilyväiset springfieldiläiset hakevat kuohuttavampia uskonnollisia elämyksiä Bartin hengellisistä tilaisuuksista. Pian alkavat kuitenkin vaikeudet. Bart ”parantaa” Milhousen likinäköisyyden, silmälasit viskataan sivuun ja Milhouse hortoilee tielle silittämään vauhdikkaasti vastaantulevaa koiraa – joka osoittautuu kuorma-autoksi. Tapauksesta järkyttyneenä Bart päättää hiljaa itsekseen lopettaa uskonnollisen uransa.

Samoihin aikoihin Springfieldissä valmistaudutaan Springfieldin yliopiston ja ammattikorkeakoulun väliseen suureen vuosittaiseen jenkkifutisotteluun. Ottelun puoliajalla känninen Homer aiheuttaa yleisön suosikin, yliopiston joukkueen tähden Anton Lubchenkon vakavan loukkaantumisen. Mafiapomo Fat Tony on lyönyt mottipäisen summan vetoa yliopiston voiton puolesta ja uhkaa Homeria jääpiikillä, ellei Lubchenko pysty pelaamaan ottelua loppuun. Homer pyytää vastahakoista Bartia parantamaan Lubchenkon loukkaantuneen jalan. Bart rukoilee ankarasti Lubchenkon puolesta. Lubchenko palaakin kentälle pelin lopussa hänen joukkueensa ollessa kaksi pistettä tappiolla. Ratkaisevassa tilanteessa Lubchenko tekee potkumaalin (field goal) ja nostaa yliopiston joukkueen voittoon. Tapahtuman negatiiviseksi puoleksi jää se, että potkun lähtiessä ilmaan lentää pallon mukana myös Lubchenkon jalan alaosa. Fat Tony saa rahansa ja Homerin henki säästyy, mutta Bart joutuu myöntämään kaikille, ettei hänellä ole yliluonnollisia voimia.


Kolme pohdinnan paikkaa

Miellyttävä valhe vai epämiellyttävä totuus?

Simpsoneiden kuvaamassa uskonnollisessa parantamisessa ei olla kaikkein dramaattisimpien asioiden äärellä, sillä Brother Faithia tai Bartia ei ole pantu parantamaan kuolemansairaita. Ilmeisesti se tekisi huumorista liian mustaa. Toiminnan logiikka on kuitenkin sama – olipa kyseessä sitten syöpä tai jokin paljon harmittomampi sairaus tai vamma. Ihmiset haluavat uskoa uskomattomaan. Ehkä meissä kaikissa – tai ainakin joissain meistä – on sammuttamaton kaipuu irrationaalisuuteen ja mystiikkaan. On myös heitä, jotka osaavat tuotteistaa tuon kaipuun.

Skeptikko James Randi teki 1980-luvulla laajamittaisen tutkimuksen USA:n kristityistä ihmeparantajista. Ilmiön avaimena oli luonnollisesti raha. Parantajat manipuloivat ihmisiltä miljoonia. Parantamiskokouksissa tehtiin silmänkääntötemppuja ja parannettiin oikeasti terveitä sairaaksi tekeytyneitä. Mies kyllä nousi pyörätuolista jaloilleen, mutta siihen vaikutti merkittävällä tavalla se, että hän oli istahtanut pyörätuoliin ensi kerran vasta kokouksen alussa. Suomessa on puolestaan tutkittu Niilo Ylivainion karismaattista liikettä. Tutkija Martti Miettusen mukaan monista kohutapauksista huolimatta kukaan ei parantunut kokouksissa fyysisestä sairaudesta. Mystinen oljenkorsi houkuttaa silti tarttumaan. Länsimainen lääketiede ei pysty, mutta jos tuo hymyilevä, itsevarma, Jeesuksesta puhuva mukava setä vaikka pystyisi. Tämän Simpson-jakson kannanotto on tulkintani mukaan kutakuinkin seuraava: fyysisen sairauden parantaa valkotakkinen nainen tai mies, ei poppamies sen paremmin esimodernissa kuin modernissakaan kaavussa.



Luonnontieteellinen tieto ja ihmeet

Lisa, joka yleensä on Simpsoneiden järjen ääni, yrittää toppuutella Bartia tämän matkalla parantajaksi. Lisa kysyy: ”Miten voit uskoa tuota hölynpölyä? Sanko irtosi isän päästä, koska kirkkaat valot lämmittivät sitä, mikä aiheutti metallin laajenemisen. Bart vastaa hymähdellen: ”Lämpö muka aiheuttaa metallin laajenemista. Kuka nyt puhuu hölynpölyä?”

Tässä keskustelussa eivät ole vastakkain vain sisarukset, vaan amerikkalaisen ajattelun polarisoituneet arkkityypit. Toinen etsii asioille luonnontieteellisiä selityksiä. Toinen puolestaan ei ainoastaan ole valmis hyväksymään yliluonnollista selitystä yksinkertaisen luonnollisen selityksen sijaan, vaan on niin tietämätön lämpölaajenemisen kaltaisista perusasioista, että pitää niitä kirkkain silmin puhtaana hölynpölynä. Kun asioita katselee kapeasta ja täysin lukitusta näkökulmasta, maailma ympärillämme saa mitä erikoisimpia tulkintoja. Kannattaa tutustua esimerkiksi amerikkalaisen kristillisen oikeiston ylläpitämään Conservapedia -sivustoon, joka vaikuttaa ilmeiseltä parodialta, mutta ainakaan Wikipedian mukaan se ei sitä ole, vaikka joukossa on ilkivaltaisesti tehtyjä parodisia artikkeleita. Tässä näytteeksi Conservapedian artikkeli ateismin ja ylipainon kausaalisuhteesta. http://www.conservapedia.com/Atheism_and_obesity Surullisinta on, että en todellakaan tiedä, onko tämä parodiaa vai ei.


Bart punnitsee Pascalin vaa´alla

Irrotettuaan liimasangon Homerin päästä Bart tapaa takahuoneessa Brother Faithin, joka kertoo myös olleensa kapinallinen nuori. ”Ritsani oli ristini, mutta näin valon ja muutin pahat tapani.” Bart toteaa tähän: ”Taidan elää elämäni synnissä ja kadun ja teen kääntymyksen sitten kuolinvuoteellani.” Brother Faith: ”Hyvä näkökulma. (pohtii hetken) Mutta se ei ole Jumalan näkökulma. Miksi et sen sijaan käyttäisi elämääsi ihmisten auttamiseen? Silloin sinulla on täysi vakuutus myös äkkikuoleman varalta.” Bart: ”Täysi vakuutus. Hmmm.”

Bartin tavassa hahmottaa uskonnollisuutta on jotakin hellyttävän aitoa. Se on hyötyrationalismia, jonka sanotaan olevan ennen kaikkea meidän aikamme ilmiö, mutta joka toisaalta on perua kaukaa. Muistakaamme Pascalin vaaka. Ranskalainen filosofi Blaise Pascal perusteli uskonratkaisua sillä, että se on peliteoreettisesti kannattavaa. Jos viettää elämänsä Jumalaan uskoen ja Jumala osoittautuu todeksi, taivaspaikan muodossa tuleva voitto on maksimaalinen. Jos taas viettää kristittyä elämää, mutta Jumala osoittautuu harhaksi, ei kuitenkaan häviä juuri mitään. Pascalin vaa´an ja täten myös Bartin ajattelun heikkoutena on tietysti ennen kaikkea se, että uskontoja on tuhansia. Yhden uskonnon kohdalla tehty kyllä tai ei -ratkaisu jättää vielä avoimeksi tuhansia muita. (Tästä tarkemmin ks. edellinen blogikirjoitus.)

Piilovitsejä, viittauksia ynnä muuta

  • Jakson englanninkielinen nimi Faith Off on mukailtu John Travoltan ja Nicholas Cagen tähdittämästä Face Off -elokuvasta
  • Kuvassa vilahtaa nopeasti Springfieldin yliopiston kyltti, jossa lukee: ”If you can read this, you´re accepted” eli ”Jos pystyt lukemaan tämän, sinut hyväksytään opiskelijaksi”.
  • Bartin lapsievankelistatarinan esikuvana väitetään käytetyn Marjoe Gortneria. http://en.wikipedia.org/wiki/Marjoe_Gortner
  • Viittaus historiaan: Homer varastaa Nedin kukkapenkin kukat ja suolaa sen jälkeen kukkapenkin mullan, jotta siinä ei enää kasvaisi mikään. Harvardin käyneet käsikirjoittajat ovat luultavasti hakeneet tähän kohtaukseen innoitusta aina muinaisesta Roomasta saakka. On väitetty, että roomalaiset suolasivat Karthagon maaperän tuhottuaan kaupungin kolmannessa puunilaissodassa

Jakson suhde uskonnonopetukseen

Tätä jaksoa voisi käyttää keskustelun kirvoittajana käsiteltäessä joko Raamattuun liittyviä ihmeitä tai nykypäivän karismaattisia herätysliikkeitä, joissa ihmeparantumisia väitetään tapahtuvan. Opettaja ei tietenkään voi kategorisesti väittää, ettei yliluonnollisia ihmeitä olisi koskaan tapahtunut, mutta lienee perusteltua opettaa suhtautumaan väitteisiin ihmeparantumisista varsin kriittisesti. Jälleen kerran hyvin kirjoitettu ja toteutettu fiktio voi toimia arvokkaana apuna.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

torstai 7. huhtikuuta 2011

Onko ainoan oikean uskon eli The Western Branch of American Reform Presbylutheranismin ulkopuolella pelastusta?

Juonitiivistelmä

Neljännen kauden jaksossa Kerettiläinen keskuudessamme (Homer the Heretic) Simpsonin perheen päämies järkyttää eräänä näennäisen tavallisena sunnuntaiaamuna konventionaalista lähiyhteisöään jättäytymällä pois jumalanpalveluksesta. Margen ja lasten kuluttaessa kirkon penkkiä Homer nauttii täysillä sunnuntaiaamun vapaudesta tanssahtelemalla alushoususillaan, vohveleita paistaen ja television edessä löhöten. Homerilla on niin kertakaikkisen hauskaa, että hän päättää vastedes jättäytyä kotiin joka sunnuntai.

Homer kertoo vaimolleen luopuvansa kirkosta ja harjoittavansa jatkossa omaa uskontoaan. Marge murehtii Homerin sielun pelastumisesta, mutta Homer itse on vailla huolta, sillä hän kohtaa unessa itsensä Pääjehun, joka hyväksyy hänen halunsa skipata kirkkokäynnit. Homer: ”En ole paha mies. Teen lujasti töitä ja rakastan lapsiani, joten miksi minun pitäisi käyttää puolet sunnuntaista kuunnellen uhkauksia siitä, kuinka joudun helvettiin?” Jumala: ”Hmm, hyvä pointti. Toisinaan minäkin katselisin mieluummin futista. Onko St.Lousilla vielä joukkue?” Homer: ”Ei. Se muutti Phoenixiin.”

Seuraavana sunnuntaina muun perheen mennessä kirkkoon Homer löhöää sohvalla, lukee Playdude-lehteä ja polttelee sikaria. Itseensä tyytyväisen sohvaperunan nukahtaessa sikarin tuli sytyttää talon ilmiliekkeihin. Homer jää jumiin palavaan taloon, mutta raskaan sarjan uskovainen Ned Flanders pelastaa hänet omaa henkeeän uhmaten. Eri uskontokuntia edustavat vapaapalokuntalaiset Hassuklovni (Krusty the Clown), Apu ja pastori Lovejoy tekevät myös oman osansa pelastustoimissa. Lovejoy vakuuttaa Homerille, että tulipalo ei ollut Jumalan rangaistus, vaan pikemminkin Jumala oli uskovaisten kautta mukana pelastustöissä. Homer hylkää uuden uskonsa, astelee seuraavalla viikolla kirkon etupenkkiin – ja nukahtaa heti jumalanpalveluksen alettua.

Tarina nostaa esiin ulkokultaisuuden ja ainoan oikean uskon problematiikan

Kerettiläinen keskuudessamme kuuluu monen Simpson-fanin ehdottomiin suosikkijaksoihin. Se käsittelee mielenkiintoisella tavalla sekä perimmäisiä metafyysisiä että syvällisiä sosiaalisen elämän kysymyksiä.

Miksi maailmassa on tuhansia ainoita oikeita uskontoja?

Hylättyään kirkon Homer esittää yhden tarkkanäköisimmistä repliikeistään: ”Entä jos valitsimmekin väärän uskonnon? Joka sunnuntai teemme Jumalan entistä vihaisemmaksi.” Homerin kysymys on ohittamaton ja kiertämätön. Jo kysymys Jumalan olemassaolosta on mahdoton ratkaistavaksi, mutta jos jollain ilveellä onnistuisimmekin vakuuttamaan itsemme Jumalan olemassaolosta, olisi edessä vielä suurempi arvuutteluleikki: minkä uskonnollisen opin mukainen Mestari tätä maailmaa hallitsee? Maailmassa lasketaan olevan erilaisia uskontoja – laskentatavasta ja määritelmästä riippuen – noin 9000-10 000. Yksikään näistä ei voi rationaalisin perustein todistaa itseään oikeaksi. Oikeaa uskontoa on mahdotonta valita. Kukaan ei voi tuntea edes kaikkia vaihtoehtoja. Ihminen lähinnä joko hyväksyy tai hylkää sen nimenomaisen uskonnon, jonka vaikutuspiirissä hän kasvaa. Silti ihmiset ovat tragikoomisen varmoja omasta pelastuksestaan ja kaikkien niiden muiden tuhansien uskontojen edustajien joutumisesta kadotukseen.

Miksi uskoa on harjoitettava kirkossa?

Apostoli Homer kysyy myös: ”Mitä järkeä on käydä kirkossa? Eikö Jumala ole kaikkialla?” Jos ajateltaisiin, että kristinuskon mukainen Jumala olisi tosi ja Raamattu Hänen sanaansa, se ei vielä millään tavoin selitä sitä, että ihmisten tulisi käydä kirkossa pelastuakseen. Ainakin uskonpuhdistuksesta seurannut kristillinen suuntaus, johon pastori Lovejoyn seurakuntakin kuuluu, on tavannut ajatella, että ihminen pelastuu yksin uskosta ilman omia hyviä tekojaan. Miksi siis on kiidettävä kirkkoon joka sunnuntai? Onko kyse pastori Lovejoyn seurakunnan taloudellisista intresseistä tai sosiaalisesta paineesta? Amerikkalaiseen valtakulttuuriin tuntuu edelleen kuuluvan ajatus näkyvästä uskonnollisuuden harjoittamisesta osana ”kunnon amerikkalaisuutta” tai ”kunnon kansalaisuutta”. Kirkossa on siis käytävä, jos ei muuten, niin sosiaalisen statuksen tähden. Hyvä esimerkki tästä ovat maan presidentit tai sellaiseksi pyrkivät. Viimeisen 50 vuoden aikana USA:ssa arvioidaan olleen vain yksi aidosti uskonnollinen presidentti, georgialainen pähkinäviljelijä ja kiertelevä raamattukauppias Jimmy Carter, mutta silti he kaikki ovat rampanneet kirkossa jatkuvalla syötöllä. Pelkäsikö Margekaan siis todella Homerin sielun puolesta, vai oliko hän peloissaan perheen kasvojen menetyksestä?

Ulkokultaisuus

Kiintoisa piirre tarinassa on sekin, että Homerin uskonnollisessa elämässä tuskin tapahtuu mitään laadullista muutosta hänen päätettyään palata kirkon penkkiin. Hänethän näytetään nukkumassa, kun Lovejoy saarnaa. Silti kaikki ovat tyytyväisiä loppuratkaisuun. Kadonnut lammas on fyysisesti paikalla, vaikka mieli vaeltaa muilla laitumilla. Hän on taas yksi meistä. Se riittäköön.

Piilovitsejä, viittauksia ja muuta mielenkiintoista

  • Homer näkee Jumalan tässä jaksossa kahdesti, mutta molemmilla kerroilla hän on unessa. Jakson käsikirjoittaja ei halunnut antaa sellaista vaikutelmaa, että Homer TODELLA oli yhteydessä yliluonnolliseen
  • Jumalalla on ensimmäisessä unikohtauksessa viisi sormea ja toisessa neljä (Simpsoneilla on neljä sormea).
  • Homer kuolaa uneksiessaan Jumalasta.
  • Kohtaus, jossa Homer tanssii alushoususillaan, on selvästi mukailtu Tom Cruisen Risky Businessista.
  • Homerin takauman perusteella hän on syntynyt jalat edellä. 

    Jakson käyttömahdollisuudet uskonnonopetuksessa

    Jakson avulla olisi mahdollista virittää lapsia kysymykseen Jumalan olemassaolosta ja uskontojen moninaisuudesta sekä uskonnollisen elämän sosiaalisesta ulottuvuudesta. Myös kymmenestä käskyä käsiteltäessä jaksoa voitaisiin käyttää herättämään keskustelua lepopäivän pyhittämisestä.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Simpsonit ratkovat lahkolaisuuden arvoitusta

Kaikki itseään kunnioittavat, älykkäät komediasarjat ivaavat jossain kohtaa elinkaarensa kuluessa uskonnollisia lahkoja. Simpsoneissa näin tehdään useinkin, mutta erityisesti yhdeksännen kauden jaksossa ”The Joy of Sect”.  http://en.wikipedia.org/wiki/The_Joy_of_Sect Kyseisessä jaksossa ”muuttolaisten” (Movementerians) lahko villitsee Springfieldin asukkaat.

Jakson keskeinen juoni

Seikkailu alkaa, kun Glen ja Jane, lahkon värvääjät, kutsuvat satunnaisen kohtaamisen yhteydessä alati impulsiivisen ja vaikutuksille alttiin Homerin lahkonsa infotilaisuuteen. Infotilaisuudessa näytettävässä halvasti ja lapsellisesti tehdyssä esittelyvideossa selitetään, kuinka avaruusalus vie muuttolaiset ikuiseen onnelaan, Autuusiaan (Blisstonia). Lahkoa johtaa salaperäinen, kaikkien lahkolaisten kritiikittömästi palvoma hahmo, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Johtaja (The Leader).

Keskittymiskyvyttömään Homeriin esittelyvideo ei tee vaikutusta, ei liioin muuttolaisten varmana nakkina pitämä tuomiopiiri, jossa ringissä olevat vuorotellen herjaavat ringin keskellä olevaa henkilöä. Homer on immuuni kritiikille. Lopulta Homer kuitenkin käännytetään Batmanin tunnusmelodialla, johon Batmanin paikalle on sijoitettu sana Johtaja. Homet luovuttaa välittömästi lahkolle kaiken omaisuutensa. Perheenjäsenten heikkoihin kohtiin iskemällä muuttolaiset käännyttävät pirullisella tavalla koko perheen Margea lukuun ottamatta. Lopulta Homer ja lapset taivutellaan pois lahkosta materiaalisella hyvällä. Lapsille luvataan ilmapyörät ja Homerille lupa juoda olutta.

Loppuhuipennuksessa Johtaja, jota vastaan olutta maistanut Homer on lahkolaiset kääntänyt, tuomitsee vähäuskoiset, lentää pienen matkaa”avaruusaluksellaan” rahasäkkeinen, kunnes putoaa paikallisen juntin pihakuistille. ”Satutko olemaan messiaan tarpeessa?” Cletus: ”En, mutta otan nuo rahasäkit.”

Seikkailun päätteeksi Homer perheineen istuu sohvalla ja toteaa: ”Miettikää, että hain aivotonta onnea kultista, vaikka minulla oli olutta.” Lisa: ”On ihanaa ajatella itse.” Bart: ”Älä muuta viserrä.” Ääni televisiossa: ”Katsotte Foxia.” Perhe zombimaisesti kuorossa: ”Me katsomme Foxia.”

Kritiikin kärki kohdistuu moniaalle

Kun jaksoa katsoo analyyttisesti, siinä voi nähdä monenlaisia kannanottoja ja kyseenalaistuksia. Itse tulkitsin jakson sanomaa näin:

Uskonnossa (ainakin lahkoissa) on perustajien kannalta kyse ennen kaikkea rahasta

Klassiseen kulttityyliin muuttolaiset asuvat suuressa kartanossa, saavat halvinta mahdollista ruokaa ja tekevät ylipitkiä raskaita työpäiviä, joiden tuotto menee kokonaan lahkon johdon käyttöön. Lopussa Johtaja pakenee rahasäkkeineen. On tärkeää huomata, että rahakeskeisyys ei kuitenkaan liity vain lahkoon. Tätä alleviivataan kohtauksessa, jossa Simpsoneiden vakituisen seurakunnan   (The Western Branch of American Reform Presbylutheranism)  työhönsä kyllästynyt, kyyninen pastori Timothy Lovejoy saarnaa ylittäen kaikki tekopyhyyden tavanomaiset rajat: ”Tämä uusi uskonto on pelkkiä rituaaleja ja veisuja, joilla huijataan hölmöiltä rahat. Lausutaanpa nyt 40 kertaa Isä meidän, mutta kierrätetään ensin kolehtiastiaa.”

Ihmisten irrationaalisuus ja hyväksynnän saamisen tarve

Ihmiset liittyvät muuttolaisiin irrationaalisten impulssien pohjalta. Sillä ei tunnu olevan väliä, että huijaus on sinänsä kömpelöä ja ilmeistä. Kaikilla ihmisillä on jokin heikko kohta. Yleensä viimeiseen saakka Simpsonien perheen järjen äänenä esiintyvä Lisakin murtuu paineen alla, koska hänelle on tärkeää olla hyvä koulussa ja saavutta opettajien hyväksyntä. Muuttolaisten koulussa oikea vastaus jokaiseen kysymykseen on ”Johtaja”. Lisa inhoaa tätä absurdia tosiasioiden vääristelyä, mutta mukautuu koulun tapoihin, kun opettaja kysyy: ”Mikä hätänä, Lisa? Etkö haluakaan olla hyvä oppilas? Etkö halua saada hyviä arvosanoja?”

Mediakritiikki: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Channel 6:n uutisankkuri puhuu aluksi muuttolaisista äärimmäisen tuomitsevaan sävyyn, mutta kun hän saa tietää Johtajan ostaneen kyseisen kanavan, kriitiikki vaihtuu välittömästi imelään ylistykseen. 

  Kriittistä ja omaehtoista ajattelua uhkaavat myös uskonnon ulkopuoliset voimat
  Ks. juoniselostuksen loppukappale.

Piilovitsejä ja kulttuurisia viittauksia

     
-        Muuttolaiset muistuttavat monelta osin skientologeja (muuttolaiset muun muassa haastavat kaikki kriitikkonsa kärkkäästi oikeuteen, ja samasta taipumuksesta skientologit ovat tulleet erityisen tunnetuksi), vaikka Bart Simpsonin ääninäyttelijä on tunnettu skientologi
-        Jakson englanninkielinen nimi ”The Joy of Sect” on mukailtu Alex Comfortin kirjan ”The Joy of Sex” nimestä
-        Mr. Burns perustaa myös pienenä sivujuonena oman uskonnon, jonka julkistamistilaisuus on parodioitu Michael Jacksonin HIStoryn promovideosta
-        Kun Marge pakenee lahkon kartanosta, häntä jahtaa amerikkalaisesta 1960-luvun tv-sarjasta Prisoner tuttu ”vahtipallo”



Jakson käyttömahdollisuudet uskonnon opetuksessa

Nykyisenkaltaista uskonnon opetusta on perusteltu sillä, että sen pitäisi rokottaa lapset   uskonnollisuuden vahingollisia, yksiselitteiseen aivopesuun perustuvia muotoja vastaan. (Iso kysymys: onko kaikki uskonnollinen kasvatus aivopesua? Mihin raja vedetään?) Tämän jakson voisi hyvin katsoa uskontotunnilla alustuksena keskustelulle uskonnollisuuden selvästi epäterveistä ilmenemismuodoista. Kyseinen pohdinta voi perustua esimerkiksi opetussuunnitelman kohtaan ”uskonnon ulottuvuudet, vaikutukset yksilöön, yhteisöön ja kulttuuriin”. Keskustelun yhteydessä voidaan käydä läpi kultin tunnusmerkkejä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultti#Kultin_tunnusmerkkej.C3.A4
Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet:

Welcome- Please come again.

Oletko koskaan pohtinut uskonnon syvintä olemusta? Kutkuttaako Simpsonit nauruhermojasi?
Mikäli vastasit molempiin kysymyksiin myntävästi tämä saattaa olla juuri sinulle sopiva paikka yhdistää nuo kaksi asiaa toisiinsa.

Ville ja Tuomas pohtivat tässä blogissa uskonnon ja Simpsonien välistä suhdetta ja tekevät viiltäviä analyyseja Simpsons-jaksoista, joissa aihetta käsitellään. Voit vapaasti osallistua keskusteluun ja esittää omat tulkintasi aiheista. Kerettiläisyys on täällä sallittua, sillä synnitön heittäköön ensimmäisen kiven ja Oh father we have sinned.

http://www.youtube.com/watch?v=Oxb59m3bREU (Please come again)
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)